Maanantaina sain tokan Procren piikin ja siitähän se helvetti sitten pääsikin irti...

Tiistaina hiipi hiljakseen työpäivän aikana päänsärky, joka äityi ihan jumalattomaksi juilimiseksi iltaan mennessä. Puolen yön aikaan kävin ekan kerran oksentamassa. Keskiviikko meni sängyn ja vessan väliä suhatessa, eikä helpotusta tuonut mikään poppaskonsti. Keskiviikkoiltana soitin terveysneuvontaan ja sain ohjeeksi painella päivytykseen, jos päänsärky ei helpota. Helpotti ja torstai päivä meni maatessa, mutta päänsärkyä ei ollut. Pystyin jopa syömään. Kunnes illalla särky taas alkoi ja puolen yön aikaan oksensin taas. Särky oli toispuoleista, saman tyylistä kuin aiemminkin. Ainoa ero oli se, että nyt sitä oli jatkunut jo kolme päivää ja oksentamiselle ei näkynyt loppua.

Herätin miehen ja sanoin, että nyt on lähdettävä... Ajeltiin päivystykseen, jossa ei onneksi ollut ihan hirveätä ruuhkaa. Tunti siinä kuitenkin meni ennekuin pääsin lekurille. Lääkäri tutki ja kuunteli kertomukseni, sanoi sitten kohtauksen kuulostavan migreeniltä, mutta hän soittaisi vielä Meikun neurologiselle ja konsultoisi lääkäriä. Lopputuloksena sain diagnoosin "pitkittynyt migreenikohtaus" ja lääkkeeksi kaksi piikkiä. Ketorinia ja pahoinvointilääkettä piikkinä ja diapamin pillerinä. Kotiin päästyämme pami potkikin jo niin, että taju läks ja aamulla heräsin autuaaseen oloon. Tämän päivän vielä huilaan ja toivon sydämestäni ettei särky tule takaisin!!

Klinikalta soitettiin eilen ja varmisteltiin, että olemme varanneet terapeutin ajan. Ettei sitten jää siitä kiinni, jos luovuttaja saadaankin nopeasti. Maanantaina mennään hakemaan "paperit" terapeutilta . Siinä se olisikin, jos siellä terapeutti ilmoittaisi, että "juu ei, ei teille". Tokkopa kukaan on vielä sieltä saanut B-papereita.

Pus.