Ja marraskuu saapui...

Herran jessus sentään, kohta on Joulu. Alkaa Joulujuhla paniikki, jonka harjoittelu jää aina viime tinkaan. Juhla aamuna yritetään saada vielä villeimpiä muistamaan oman paikkansa ja tehtävänsä.... VOI HELVETTI SITÄ KAAOSTA!! Eräs työkaverini tuumasi, että se on vähän kuin gynellä käynti:" kerran vuodessa ja, kun se on ohi niin huokaisee taas vuodeksi helpotuksesta". Tuumasin, että tässä vaiheessa kun esitellyt itseään useammin kun kättelee kanssa ihmisiään, ei tuo gyne enää jaksa pelottaa...

Se siitä...

Huomenna on meidän ristiinluovuttajan kontrolliultra, jännittää hänen puolestaan :). Ihanaa elää tätä jonkun muun kautta! Joku muukin lähipiirissä tietää kohta nämä hoitojen fyysiset rankkuudet... Henkiset jäävät piinailun osalta hieman vähemmälle.

Ensi viikolla pitäisi olla sitten hänen punktionsa ja sitten alkaa meidän suurin odotus. Toivottavasti luovuttajaa ilmaantuu nopeaan.

Töissä on haipakkaa ja päivät menee nopsaan. Nyt on taas vähän parempi fiilis, kuin pari viikkoa sitten. Väsyttää vielä, mutta taas jaksaa nauraakin :).

PUS.