Oonko mä jotenkin epänormaali, kun olen niin sujut tän lahjasolu-asian kanssa?

Mulla on kokoajan sellainen olo, että mun pitäis pohtia tätä asiaa ja stressata mun tunnoista. Nyt stressaan, kun ei ole mitään mistä ahdistua...

Toisaalta mä olen kyllä valmistautunut tähän jo muutaman vuoden. Aika alusta asti on ollut sellainen fiilis, että omat solut on mennyttä kamaa ja hoidot on tehty vaan "pois alta"- ja "kokeillaan, nyt jos"-meiningillä.

kaikkien ulkopuolisten tahojen tiimoilta ja niiden ajatusmaailmaa tulkitsemalla, mun pitäisi olla nyt jotenkin kriisissä ja todella huonona tulevasta. Mutta, kun mulla on ehkä maailman luonnollisin olo. Tai siis niin luonnollinen, kuin näissä puitteissa voi olla :). Kaikkien katetrien ja spermalaboratorioiden keskellä ei kai kovin luonnollisesta tapahtumasta voida puhua.

Toinen tähän liittyvä ajatus on ulkopuolisten suhtautuminen tulevaan.

Mulla on jotenkin sellainen ymmärrys, että pariskunnat jotka ovat lahjasoluja käyttäneet, eivät ole asiasta liiemmin kertoneet. Me ollaan kerrottu kaikille. Siis ei nyt olla plakaattien kanssa kierrelty kaupungilla ja huudeltu megafoniin, mutta niille jotka aikaisemmista hoidoista on tietoisia, ollaan kerrottu päätöksestämme. Tähän asti palaute on ollut positiivista (meille), sitähän en voi tietää mitä ihmiset puhuu kun me emme ole paikalla.

Olenko siis epänormaali vai olenko yksikertaisesti sinut tämän asian kanssa? Alkaako se panikointi sitten, kun luovuttaja ilmoittautuu... Jään jännityksellä odottamaan...

Halaus kaikille Murusille!!

Mugille ja Sydänjäälle ExtraIsoHalaus!!!

Hellu: Sulla on varmaan jo ihana masu :). Ja onnittelut viety perille.

Pulliainen: Jään odottelemaan kuulumisia...

Endometrioosilainen lapseton: Kiitokset ihan hirveästi infosta! Hermoratahierontaa en ole kokeillut, enkä itseasiassa ole siihen edes perehtynyt. Shindoa kokeilin kerran, mutta se oli mielestäni liian kokonaisvaltaista hoitoa. Siitä ei löytynyt ns. täsmä apua...

Täytyypä perehtyä tuohon hierontaan ja käydä kokeilemassa! Kaikki apu on kokeiltava ja mikään ei ainakaan voi pahentaa tilannetta.

Kuinka usein itse käyt?

Olo ei edelleenkään ota helpottaakseen. Vuotoa on edelleen ja vatsa turpoilee ja kipuilee aina välillä. Paino on pudonnut kuukaudessa kolme kiloa . Mitään  en ole muuttanut, alkaa jo pelottaa tuo suoli... Jos muhun ei kohta enää imeydy ruoka. Aina vaan väsyttää, mutta sen tekee varmaan tämä pimeyskin. Torstaina on lasten Joulujuhla ja sitten helpottaa stressi, ainakin hetkeksi.

PUS.