Minä rakastan syksyä.

Kirpakoita aamuja, tuulta ja sadetta. Kauniita värejä ja pimeneviä iltoja. Rakastan kynttilöitä ja villasukkia. Voisin istua terassilla, vilttiin käärytyneenä ja vaan ihastella iltaa.

Syksy tuo myös haikeutta. Vuosi sitten, viime syyskuussa, alettiin odottaa lahjasoluja. Siihen piti mennä puolesta vuodesta vuoteen. No nyt se vuosi on kulunut, mutta lopputulos ei ollut se mitä odotettiin... Aika rankka vuosi on takana, enkä edes halua vielä muistella mitä kaikkea se on sisältänyt. Tulee vielä aika jolloin mä muistelen ja käyn läpi kaiken, mutta ei vielä. Nyt pitää keskittyä tähän ja saada itsensä vahvaksi kohtaamaan menetyt haaveet.

Minä rakastan syksyä, vaikka se sattuukin.

PUS.