Eilen oli TT-kuvaus päivä ja nyt jännitellään perjantaille asti tuloksia. Mulla on sellainen vahva tunne, että kaikki on ok. Silti mä nään sellaisia "päiväunia" siitä, että lääkäri ilmoittaa puhelimessa jotain löytyneen... Onkohan tää taas sitä alitajuisesti pahimpaan varautumista? Pessimisti ei pety ja sitä rataa... Tulee kuulkaa pitkät päivät, kun yrittää ajatella positiivisesti ja samalla pitää ne peikot poissa mielestä.

Tänään on adoptioinfo. Sehän on siis tavallaan luento adoptiosta, jossa pitää käydä että saa perhelomakkeen. Lomake lähetetään liitteineen PeLaan ja siitä alkaa asiakkuus. Meille siis selviää tänään, että onko meillä mahdollisuutta edes aloittaa kotiselvitystä... Mä oon jo aika hyvin valmistanut itseni siihen pahimpaan... Ja taas mä nään "päiväunia" siitä, miten mä pitelen itseäni kasassa autoon saakka. Sitten hajoan ja lopuksi vielä sanon J:lle ne kuuluisat; Mähän sanoin.

Piti aamusta mennä Iksuun ja Kodin Ykköseen, mutta reissukaveri hakeutui flunssan seuraan. Sitä on nyt ihan liikaa liikkeellä...

Mugi: Pusuja sinne!!

Maija: Kiitos paljon ja tervetuloa uudestaan :)

Johanna: Tervehdyhän ensin... Et mene sinne terassille palelluttamaan itseäsi yhtään enempää!! Ja anteeksi, en ole vieläkään saanut aikaiseksi vastata tunnustukseesi...

Maria: Ihanaa, että olet päässyt vaikeista ajoista yli ja pystyt taas nauttimaan :). Mä uskon myös, että kaikki koettelemukset vahvistaa meitä. Sitä ei vaan aina pysty ajattelemaan siinä hetkessä, kun koettelemukset ovat päällä. 

Hellu: Avanteen sulku riippuu nyt TT-kuvien tuloksista. Jos kaikki on ok, niin mut laitetaan varmaan samantien sulkujonoon. Leikkauksen ajankohtaa en vielä osaa sanoa, mutta kovasti toisn, että se olisi vielä lokakuun puolella...

PUS.