AAAArghhhhh!!!!

Mä en tiedä edes mistä päästä alan kirjoittaa... Mennyt viikko on ollut sellaista paskaa niskaan ja trilleriä, että edelleenkin pelottaa!

Lauantai-iltana faija soitti kymmentä vaille yksitoista, että nyt pitäisi lähteä Meilahden päivystykseen, että äitiä viedään lanssilla sinne. Jalasta oli puhjennut suonikohju ja aiheuttanut massiivisen verenhukan. Äiti oli mennyt tajuttomaksi, eikä ollut enää herännyt. Paikalla oli ollut kolme lanssia (joista kaksi oli tuonut lisää tarvikkeita) ja MediHelin lääkäri. Faija ajoi sitten toiselta puolelta kaupunkia meille ja tästä J ajoi meidät Meikkuun. Äitiä pidettiin nukutettuna ja hengityskoneessa, kun yritettiin tutkia tajuttomuuden syytä. Isän kanssa selitettiin lääkärille, että verta oli tullut OIKEASTI ihan tosi paljon, mutta olivat sitä mieltä, että tajuttomuus voi johtua jostain muusta. Mistää ei kuitenkaan yöllä mitään vikaa löytynyt... Pää- ja keuhkokuvat olivat puhtaat, kuten myöskin verikokeet. Tietysti verenvuodosta johtuneet arvot olivat päin persuksia, mutta muuten ok. Kolmen maissa yöllä päästiin katsomaan äitiä ja sitten lähdettiin kotiin. Menin Isän kanssa heille, jotta oltaisiin valmiita heti menemään, jos tilassa olisi tullut muutoksia. 

Sunnuntai aamuna äiti herätettiin nukutuksesta, kun mitään syytä tajuttomuuteen ei löytynyt. Siirto omaan sairaalaan jatkohoitoon, tapahtui vielä eilisen aikana. Tosin aikataulu meni ketuilleen niin, ettei sitten päästy enää katsomaan äitiä eilen. Tänään pidän töistä sairaslomapäivän ja mennään isän kanssa sairaalaan. Nyt siis kaikki näyttää paremmalta ja toipuminen on alkanut...

Mutta kyllä tuo säikäytti!! Edes äiti ei vielä tiedä ja ymmärrä, että miten vakavasta tilanteesta oli kysymys. Että kun nyt äiti tätä luet niin: Kiitos että olet vielä täällä ja nyt on aika ryhdistäytyä!! 

No sitten: Saatiin se lääkärin lausunto sinne PeLaan. Hyvä lausunto muuten, mutta viimeiset rivit kuuluvat näin: Potilas on tällä hetkellä terve. Kirjallisuuden mukaan sairauden uusimiskiriski kahden vuoden sisällä on suurehko. Siis mitä helvettiä??? Missä vaiheessa uusimisriski vaihtui pienestä suurehkoksi? Olisi tietysti ollut kiva, jos mullekin olisi kerrottu tällaisesta... Elänkö mä nyt sitten seuraavat kaksi vuotta pelko perseessä vai niinkuin viimeistä päivää... Meinasin soittaa osastolle, mutta se lääkäri joka mua on siellä hoitanut ei ole siellä puoleen vuoteen. Lausunnon siis kirjoitti erikoistuva sairaalalääkäri osaston ylilääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Seuraavassa kontrollissa, mikä on huhtikuun lopulla, meinaan kyllä kysäistä asiasta! Tällä hetkellä en vaan pysty enkä jaksa stressata asiasta enempää.

Tällainen rauhallinen viikko ja viikonloppu täällä...

Yritän tulla kirjoittamaan lisää kuulumisia vielä tänään, sillä tässähän oli vasta päällimmäiset .

PUS.