Saikkupäivä...

Sen saa, kun menee hammalääkäriin paikkauttamaan hampaitaan.

Muutama päivä sitten yhteen takahampaaseen alkoi ikävästi vihloa. Hammas on aikoinaan juurihoidettu, joten sen piti olla dööd. No ei sitten ollut. Mulla oli tällepäivälle varattuna hammaslääkäriaika ja päätin siellä mainita vihoittelevasta hampaasta. Lääkäritäti katsoi koneelta kuvia ja totesi, että kyllä se nyt sitten napataan pois.

Juuret olivat kuulemma suorat ja poisto olisi varmaankin ihan suht' helppo, kunhan hammas vaan pysyisi kasassa... Tuumasta toimeen siis ja se toimi loppui lyhyeen. Hammas päätti olla kiinni ihan kunnolla, eikä lähtenytkään irti. Hammaslääkäri päätti lähettää mut sitten hammaskirurgin pakeille. Ainoa ikävä asia oli, että mulla oli naama puuduksissa nenää myöden, hammas puoliksi irti suussa ja kotiin oli tooodella pitkä matka. Kävelin ensin hammaslääkäriltä bussipysäkille todetakseni, että seuraava bussi menee 40 min. päästä. Nappasin taksin ja suhautin kotiin. Soitto isälle, joka pelastavana enkelinä vei minut kirurgin pakeille, koska tämäkin paikka sijaitsee huitsinkukkelissa ja sinne ei pääse yhdellä julkisella kulkupelillä.

Hammaskirurgikin teki 45 minuuttia töitä, että sai hampaan irti. Lopputuloksena juurista löytyi suuret tulehduspesäkkeet, jotka ovat kuulemma huonosti tehdyn juurihoidon tulos . Perhanan hammaslääkäri joka ei ole voinut tehdä työtään kunnolla!!

Osavaikutus on kuulemma myös sytostaateilla tähänkin hampaaseen.

Ensi viikolla on sitten taas uusi aika PAIKKAUKSEEN. Ja toivottavasti tällä kertaa ei lähde hampaita...

PUS.