Päätin kirjoittaa blogiini myös endometrioosista.

Täytyy sanoa, että tämä on yksi helvetillisimmistä sairauksista...

Ei ole verrattavissa syöpään sen tiedän. Mutta toisaalta tänäpäivänä useaan syövän muotoon on hoito ja jopa parannuskeino.

Endometrioosiin EI.

Minulta tauti löydettiin "sattumalta" ja kiitän siitä koko sydämelläni arvauskeskuksen lääkäriä. Vuonna 2000 aloin yllättäen voida todella huonosti. Oksentelin kokoajan ja mikään ei tuntunut pysyvän sisällä. Minua hoidettiin ensin viikon verran pitkittyneenä vatsatautipotilaana, työterveyslääkäri tiedusteli hermojeni kuntoa ja vihdoin terveyskeskuksessa kysyttiin särkylääkkeiden käytöstä. Tässä vaiheessa minulle oli tehty gastroskopia ja helico-bakteeri testit, tuloksettomina. Kerroin syöneeni särkylääkkeitä kuukautiskipuihin, mutta kaikillahan kipuja oli... Lääkäri läheti minut suoraan naistentautienpolille ja sanoi epäilevänsä endometrioosia.

Muutaman kuukauden päästä minulle diagnosoitiin endometrioosi, mutta mitään toimenpiteitä ei sen kummemmin tehty. Särkylääkkeitä kouraan ja eteenpäin.

Vuonna 2005 päätimme aloittaa pitkäksi osoittautuneen taipaleen. Vuosi meni kiertoa tuijottaen ja päiviä laskien, joka kuukausi pettyen. Tässä vaiheessa kuukautiskivut olivat jo äityneet niin pahoiksi, että säännöllisiä sairaslomapäiviä tuli joka kuukausi ja kipupiikkiä haettiin usein päivystyksestä. Vuoden 2007 alussa minulle suunniteltiin tähystysleikkaus (laparoskopia). Laparoskopiassa todettiin erittäin vaikea endo, joka oli ehtinyt tehdä tuhoa usean vuoden ajan. Elimet olivat kietoutuneet yhteen, munajohtimet tukkiutuneet jne. Onneksi kohtu oli terve ja ehjä. 

Tällähetkellä kipuja on päivittäin. Onneksi pahimmat kivut keskittyvät edelleen kuukautisten neljälle ensimmäiselle päivälle. Vuoto on runsasta ja kipu lamauttavaa. Usean eri särkylääkkeen voimin pystyn selviytymään pahimmista päivistä kotona, mutta edelleen vierailut Nkl:n päivytyksessä ovat tuttua puuhaa.

Vatsakalvolla jylläävä endo aiheuttaa hartiakipua, joka vaikeuttaa nukkumista. Ilman särkylääkettä ei unta saa.

Liikunnan olen aloittanut nyt monen vuoden jälkeen uudestaan ja olen päättänyt etten anna sairaudelle enempää valtaa. Enää en pelkää ja odota, että mikä paikka hajoaa seuraavaksi...

Perjantaina menen tapaamaan endometrioosilääkäriäni ja sitten ollaan taas hieman viisaampia taudin hoidon ja jatkon suhtteen.

Nyt nautin kivuttomasta hetkestä

Pus.