Taas mä vuodan

Tää ei ole tosiaan enää mahdollista tai siis on tavallaan hyvinkin mahdollista, kun kyseessä on mun elämä ja oleminen. Eilisestä asti on vatsa taas kipuillut, tosin jollain tavalla erilailla. Kipuilu tuntuu palleassa ja kyljissä. Aamulla oli jo havaittavissa pientä koodia ja nyt iltaa kohden lisääntynyt. Migreenikin tuppaa päälle, mikä viittaisi taas hormoonitasapainon heittelyyn. Eli luultavasti, kroppa taas tekee omiaan... Onneksi migreenilääke auttoi, joku lääke edes tekee tehtävänsä. Hartiapistos ei ota loppuakseen, mikä taas viittaa vatsaontelossa olevaan nesteeseen.

Tiiättekö, että mä alan olla aika loppu.

Mä olen jo ihan kokonaan luopunut toivosta jatkaa hoitoja. Mä en vaan ole uskaltanut vielä päästää tuota ajatusta valloille. Romahdus tulee ja se iskee kuulkaa aika kovaa. Mulla salpaantuu hengitys ja hartiat lyhistyy pelkästä ajatuksen häivähdyksestä. Niin kamalalta kuin tää kuulostaakin, niin mä vaan odotan sitä lääkäriaikaa, että tää paska saadaan päätökseen!

Tämä blogikin on taas pelkkää valitusvirttä, eikä ilmeisesti viimeistä sellaista.

Nyt yritän taas kasata itseni ja päästän teidät viettämään viikonloppua.

Pus.