Taas on yksi viikko takana!

Meneekö aika sitten yhtä nopeasti, jos ja kun meillä on adoptiopaperit maailmalla? Pysyykö elämä samanlaisena kuin nyt vai onko se alituista odottamista ja pelkäämistä hylätyksi tulemisesta? 

J on alkanut puhua enemmän adoptiosta. Välillä kuulostaa siltä kuin meillä olisi jo paperit sisällä, ja jopa ehkä lapsi tulossa :). Hauskaa seurata, kun toinen pohtii faktoja ja leikittelee ajatuksella. Minä en vielä uskalla, en ennenkuin ollaan infon jälkeen tehty päätös. Info on 6.4. ja sitä odotellaan jo kovin innoissamme.

Olen heittänyt J:lle ajatuksen sisarusadoptiosta. Jos siis joskus haluaisime lapsellemme sisaruksen, niin ehdottomasti haluan sitten adoptoida saman tien sisarukset. Eihän tämä tietenkään ole mikään karkkikauppa mietintä, että "otanko hedelmiä vai salmiakkeja, otanpa molempia". On paljon asioita jotka täytyy pohtia tarkkaan ennen päätöstä. Onneksi tässä on vielä aika paljon aikaa, LIIKAAKIN!!

Mugi: Mikäs teillä on tilanne??

Lapseton: Kiitos :)

Maha oikettelee kuten tavallista. Olen nyt viikon syönyt pillereitä ja edelleen vuotaa. Vuotaa varmaan leikkaukseen asti. Sitten jos ei lopu, niin vedän kaikkia käkättimeen (ainakin lääkäreitä!!).

Menneellä viikolla ei mikään mennyt putkeen. Kävin maanantaina tilaamassa uuden puhelimen ja sen piti tulla viikolla, no eipä tullut. Soitin sitten ja kyselin luurittimen perään ja sain kuulla, että se tulee ehkä ensi viikolla... Leikkausaikaakin odottelin, mutta ei kuulunut sitäkään... Olin ehkä liian optimistinen ja aika tulee sitten kolmen kuukauden sisään...

Huomenna menen ostamaan kotiin kevään. Terassille narsisseja ja krysanteemeja, sisälle tulppaaneja. Muutama keltainen kynttilä ja uusi pirteä ruukku ulos. Tuo riivatun lumi ei vaan anna kovin kevään tuntua...

Pus.