Taas on vierähtänyt ihan luvattoman pitkä aika edellisestä kirjoituksesta...
Kertoo myöskin ehkä elämäni tämänhetkisestä "hurjasta" menosta cheeky.

Tämän viikon olen viettänyt talvilomalla, joka on onnistuneesti lomailtu kotosalla. J kun töissä on painanut, enkä yksin viitsi reissuun lähteä. Huomenna onneksi pääsen rinteeseen ystävän kera. J ei laskemista enää harrasta, vaan keskittyy murtsikkaan. Tänään onkin talven koetinkivi, kun mies hiihtää Finlandian (onhan tämä toki jo viides vai kuudes kerta).

Minun lomailuni on siis keskittyni kotiin ja koiran metsästykseen, kyllä!! Olen päättänyt uhmata allergiaa ja ja  ja ostaa hirrrrveeen ihanan koiran. Ja nyt ennekuin joku näppärä näsänääs sieltä kommentoi, että kuinka vastuutonta NIIN: 1. Olen etukäteen varmistanut koiralle vastuullisen ja rakastavan uuden kodin, jos kävisi niin huonosti, että joutuisimme siitä luopumaan. 2. Olen valinnut sellaisen rodun, mistä lähtee mahdollisimman vähän karvaa. 3. Olen hinkannut itseäni etukäteen ko. rotuun ja todennut, että oireita ei ilmene.
Minullehan ei koskaan ole koirista tullut  muuta kuin iho-oireita...

Ja rotu olisi Cairnterrieri


Kuva Tunturisuden kotisivuilta!

Muutamaa Kenneliä olenkin jo lähestynyt, mutta niistä narttupennut oli jo alustavasti syntyvistä pentueista varattu. Onneksi meillä ei ole kamala kiire, mutta ihanaa olisi kuitenkin saada pentu vielä kevään aikana.

Psykoterapiassa olen käynyt joka viikko ja hiljakseen aletaan pääsemään eteenpäin. Vielä en ole saanut siitä ihan kamalasti irti, johtuen ehkä omista defensseistäni. Hiljaa hyvä tulee, kai...

Ensi kuussa olisi taas seuraava kontrolli ja tällä kertaa onkin jännät ajat edessä. On ilmennyt uusia oireita, jotka mitä luultavimmin ovat vain vaihdevuosioireita, mutta silti ikäviä. Väsymystä, migreeniä, unettomuutta ja hikoilua. Väsymys on ihan mahdotonta... Se ei ole masennusta tai mielialojen vaihtelusta johtuvaa, vaan ihan fyysistä! Osa väsymyksestä selittyy huonosti nukutuilla öillä, mutta saatan olla todella väsynyt vaikka olisin nukkunutkin.

Mitäpäs muuta... Eipä tässä taas sen kummempia!

PUS.